|
Etusivu Kysymyksiä
|
Kuinka Pikku-ruu syntyi
Etsin joustavaa kantoliinaa, mutta en löytänyt sopivan väristä. Niinpä aloin etsiä sopivaa kangasta, ja tein joustavan liinani itse. Katselin valmiita liinoja, ja aloin muokkaamaan liinaani oman mieleni mukaiseksi. Lyhensin ja kavensin päitä ja kokeilin eri vaihtoehtoja, niin mallin kuin materiaalinkin suhteen. Sovitin liinaa myös miehelleni, sekä isomman että pienemmän lapsen kanssa. Kokeilin eri materiaaleja, ja löysin mieleiseni. Tämän hetken suosikkini on mustansininen lyocell-kuituinen liina. Ihanan pehmeä ja kevyt, joustava ja silti napakka. Olen kuitenkin valmis kehittelemään liinojani edelleen, joten kaikki kommentit ja ideat ovat tervetulleita. Päädyin perustamaan tämän pienen nettikaupan, sillä mitä enemmän liinojani käytin ja kokeilin, sitä enemmän niihin ihastuin. Uskon, että liinoistani voi olla yhtä suurta iloa myös muille. Kun liinan hinta on riittävän edullinen, on mahdollista hankkia halutessaan useampi kantoliina eri tarkoituksia varten tai vaikkapa muutamia eri väristen vaatteiden sävyyn sopimaan. Toivon myös, että pikku yrityksestäni on apua tavoitteessani hoitaa lapseni kotona. 22.2.2003 Satu Kulmala
Aikaa Pikku-ruun perustamisesta on jo kulunut kaksi vuotta, joten lienee aika päivittää tätäkin sivua. Isommat lapsemme ovat jo viisi- ja kolmevuotiaat. Pienimmäisellämme on ikää kohta puoli vuotta. Rosa-vauva pääsi kantoliinaan noin tunnin ikäisenä kävellessäni synnytyssalista osastolle, ja nautti liinailusta heti ensi hetkistä alkaen. Sairaalassamme synnyttäneiden osastolla haetaan ruoka käytävältä kärrystä, ja vauvallehan tulee aina samaan aikaan nälkä. Ihastelua ja ihmetystä herätimme, kun söimme liinan ansiosta samaan aikaan - Rosalla oli usein rintani suussa kun hain ruokatarjotintani. Toistaiseksi Rosa ei ole käyttänyt vaunuja tai rattaita, kantoliina on korvannut ne täysin. Vielä en kyllä ole osannut niitä kaivatakaan. Alkuajat Rosa oli aika sylivauva, mutta noin kolmen kuukauden iässä, kun alkoi olla vähän enemmän hereilläkin, tyttönen alkoi viihtymään leikkialustallaan touhuamassa. Siellä kuluu edelleen pitkät tovit, mieluiten ilman vaippaa. Usein kysytään tämän hetkistä suosikkiliinaani. Nyt olenkin taas päässyt käyttämään kaikkia ihania värejä oikein urakalla. Suosikkia on vaikeaa nimetä, mutta usein valitsen liinapinosta päälleni kevytneuloksisen ribbiliinan. Se on samaan aikaan sekä kevyt että tukeva. Tosin valitsen myös usein puuvilla/modaaliliinan, koska se on niin ihanan pehmeä... ja kesän tullen veikkaan, että valitsen kevyen pitsineuloksisen liinan, koska se on sekä kaunis, että kevyt, ja ilmavakin vielä. Paksujen liinojen aika on vasta sitten, kun Rosa vähän kasvaa. 14.3.2005 Satu Kulmala
|
| Etusivu - Mallisto - Tarina - Tilaus - Yhteystiedot |